Väri: oranssi-soopeli Kasvattaja: Heidi Voutilainen, kennel Sunny Range's
Säkäkorkeus: 26,5 cm Omistaja: Marika Koivisto
Paino: 4,0 kg
Kasvu kuvina | Näyttely- ja match showtulokset | Robin KoiraNetissä | Robin kleinspitz tietokannassa
Millainen persoona Robin oikein on?
Robin on kotosalla ennen kaikkea rakastettava, elämäniloinen nuori herra - jopa huumorintajuinen, kun miettii kaikkia sen pieniä kujeita ja kaikkea touhuilua ylipäätänsäkin. Leevi hälyttää jokaisesta pihaan saapuvasta autosta tai ovelle ilmestyneestä ihmisestä haukkumalla (nykyään haukkuminen kuitenkin jo suht hallinnassa), joten Robin haukkuu myöskin vieraiden saapuessa ikäänkuin Leevin vahvistuksena. Pentuna Robin vain kiirehti ovelle Leevin rinnalle ihmettelemään, mutta pikku hiljaa Romppekin aloitti tuon haukunnan. Yksinään (tai Leevin ollessa hiljaa) Robin ei ilmoita saapuneista vieraista kuin parilla lyhyellä haukahduksella, eli hälyttävän vahtikoiran ominaisuus on kuitenkin pojalla "hanskassa".
Robin on erittäin "hymyileväinen" poika, jolle omat ihmiset ovat kaikki kaikessa ja joka toiminnassa pitäisi olla mukana. Tämän huomaa helposti mm. kun poika nukkuu tietokonepöydällä tyytyväisenä ollessani tietokoneella. :) Nykyään on melko ruutininomaista että koira nukkuu pöydällä vieressä kun olen koneella, tai vähintäänkin jalkojen juuressa, jollei poikkelilla ole muuta touhuttavaa. Muutoin herra onkin täynnä energiaa ja liikettä! Ja kaikki meille ovesta sisään astuvat vähänkin tutut ihmiset tervehditään suurella huomiolla, poika on heti paikalla vastaanottamassa vieraat omalla, iloisella tyylillään.
Lumi on varmaan paras Robinin tietämä asia, sillä aina se vaan jaksaa innostua kun näkee vähänkin lunta. Syy tähän innostukseen löytyy varmaan siitä, kun poika pääsi ensimmäistä kertaa ulos kun maassa oli lunta. Lumessa poika voisi leikkiä vaikka koko päivän, uupumus iskee vasta kun mennään takaisin sisälle. Lumipallojen kiinni ottaminen ja etsiminen, lumessa pyöriskely.. Kaikki lumeen liittyvä on Rompen mielestä AIVAN MAHTAVAA! :) Myös lumi toisessa muodossa on Robinin mielestä aivan ihanaa.. Vesi nimittäin. Robin on kesäisin melkoinen vesipeto, harmi vaan ettei enää asuta järven rannalla - jäävät uimareissut huomattavasti vähemmälle.
Harjan ottaminen esille saa Robinin aina innostumaan. Poika on suunnilleen sekunnissa jaloissa koheltamassa kun näkee harjan otettavan esille. Robinin turkki on kyllä aivan uskomaton, sillä enpä ole sieltä löytänyt ainuttakaan takkua sitten pentukarvan! Aina pysyy ilmavana ja takuttomana, mikä helpottaakin huomattavasti viikottaisia harjaushetkiä kun Leevin turkki on aina kuin milläkin linnunpelättimellä. Leevin turkkia saisi olla harjaamassa parin tunnein välein, että pysyisi varmana selvänä. ;)
Robin on erittäin nopeasti oppiva poika. Tuntuu, että nyt hieman vanhemmalla iällä opetetut temput on jääneet nopeammin pojan päähän kuin nuoremmalla iällä. Muistan vieläkin kuinka maahan meno oli melkoisen aikaa vievä käsky opittavaksi. Pentukurssillamme oli viimeisellä kerralla loppukoe ja samana päivänä Robin osasi kotona mennä maahan ilman käsimerkkiä ja kokeilin vielä ennen "loppukokeen" maahanmeno osuuttamme käskeä poikaa maahan - hyvin osasi. Mutta kun mentiin näyttämään osaamisemme, mitens kävikään? Koira oli että "Mikäs se maahan käsky on? En ole ikinä kuullutkaan." :) Pojan ollessa 1,5-vuotias sitten oppi mm. pam -tempun (heittäytyy kyljelleen "kuolleena") päivässä, käsimerkki mukana. Vai olikohan se maahanmeno sitten vaan jotain niin ylitsepääsemättömän hankalaa pienelle pennulle? (Kurssin jälkeisenä päivänä poika taas osasi mennä maahan ilman käsimerkkiä, eikä ole tähänkään päivään mennessä maahan -käsky unohtunut)
Harrastuskoira Robin?
» Agility
Jo pentuna Robin oli hyvin pomppivainen joten tiesin saavani siitä iän myötä loistavan agilitykaverin itselleni, virtaahan siitä ei koskaan ole puuttunut! Oletus osui oikeaan kun pääsimme ekaa kertaa kokeilemaan agilityesteitä ja Robin suoritti kaikki kokeilemamme esteet ennakkoluulottoman innokkaasti ja sama jatkui kun aloitimme treenaamisen koiraterapeutti Kirsi Liikasen opastamana.
Vuoden 2008 viimeisten treenien päätteeksi järjestimme ryhmän keskeiset möllikisat, joissa Robin sijoittuikin jaetulle 1. sijalle, häviten vain ajassa, sillä otin itse loppupätkän rauhassa jotta Robin pysyisi radalla viimeiseen asti. Rata oli 12 esteen pituinen, jollei muutamaa estettä pidempikin (sen verran aikaa, ettei enää muista tarkkaa määrää). Möllien arvostelu tapahtui virallisten sääntöjen mukaisesti, vaikka jokaiselle parille annettiin mahdollisuus helpotuksiin. Mentiin kuitenkin Robinin kanssa ihan sääntöjen mukaan.
Agilityuraa ei olla vielä päästy "korkkaamaan", treenaillaan ihan kaikessa rauhassa ja haetaan riittävästi varmuutta koko touhuun - möllikisojen kautta sitten virallisiin. Ollaan vielä niin untuvikkopari agilityn harrastajina, ettei meillä ole vielä mikään hoppu virallisille radoille! Suunnitelmissa (vaiko haaveena?) lähteä mölliradoille ensi vuonna, elikkäs vuonna 2010. Vuoden verran mölleissä ja kun kaikki esteet on varmoja niin sitten seuraavana vuonna vaan lisenssi lunastukseen. Mutta katsotaan mitä tuleman pitää, mitä vaan voi tapahtua! :)
» Koiranäyttelyt
Rakenteeltaan Robin on omaa silmää erittäin miellyttävä herra, kaikin puolin. Eipä olla kyllä näyttelytuomareiltakaan saatu yhtä ainoaa, pienintäkään negatiivista kommenttia rakenteesta tai ulkonäöstä muutoinkaan! Näyttelyharrastusta vaan toppuuttelee Robinin liiallinen jännittäminen, eräänlainen pelko (traumaperäistä) vieraan ihmisen yrittäessä tutkia poikaa pöydällä. Erityistä ongelmaa aiheuttavat miehet, sillä vanhemman puoleiset mieshenkilöt ovat Robinille vieraampia tuttavuuksia. Mutta kuitenkin nuorien sekä "tätimäisten", herttaisten naishenkilöiden kanssa Robin tulee aivan loistavasti juttuun. Rompella on 2 sertifikaattia plakkarissa ja 2v. täytettynä, joten kun kaikki on varmasti "kunnossa", lähdetään metsästämään sitä vikaa sertiä, minkä myötä pojasta tulisi Suomen muotovalio. Turha sinne näyttelyihin on mennä, jollei koira varmasti nauti olostaan - muutoin Robin rakastaa näyttelyitä ja esiintymistä, mutta se pöytä..
» TOKO (tottelevaisuuskoulutus)
Tokoa ollaan treenailtu kotona ihan vaan omaksi huviksi ja jossain määrin tavoitteellisestikin, ilman ohjausta tosin. Peruskoulun 9. luokalla ollessani olin kaksiviikkoisen TET-jakson ajan koiraterapeutti Kirsi Liikasen (tmi Rochallor) apulaisena, jonka kautta opin paljon koiran koulutukseen että käyttäytymiseen liittyen. Kirsi vetää myös Orimattilan kennelkerhon järjestämiä kursseja, joille olemme Robinin kanssa osallistuneet ja olemme myös käyneet muutamilla Kirsin omilla kursseilla (mm. agilityyn tutustuminen, näyttelykurssi), joiden kautta olen myös saanut ohjeistusta ja tietoa Kirsiltä (kiitos!). Kun käytös on saatu haltuun, ehkäpä käväisemme parissa tokokisassakin - vähintään sitten vaikka epävirallisissa kisoissa, jollei virallisiin "uskaltauduta". Liikkeet kuitenkin alkaa olla jo suht hyvällä pohjalla, ehkä sitten pojan vanhemmilla päivillä.. :)
» Jäljestys (ihan kotioloissa)
Robin on aina ollut melkoisen ahkera käyttämään nenäänsä. Eräänä talvena keksin piilottaa pikkumiehen lelua tuonne meidän takapihalle, ajatuksena saada Robin etsimään lelu käskystä. Etsiminen onnistuikin yli odotusten heti alkuun, mutta siinä samassa huomasin pojan käyttävän lelua etsiessä enemmän nenäänsä. Tämän innoittamana olenkin nyt tehnyt näin aluksi pienen namipalajäljen tuonne metsikköön (yrittäen matkia oikeaa pk-jälkeä) ja hyvinhän se sujui! Nyt kun vielä saisi aikaiseksi jatkaa tätä meidän leikkimielistä treeniä. Agility- ja tokokuva © Riikka Siren
Näyttelyosion kuva © Suvi Lehto